Todellakin, todellakin, matkaan … Metsästysmajareissu tekisi hywää meille molemmille. Itse saisin rentoutua pitkän kirjoitusurakan jälkeen ja Earl Grey … no mikä häntä nyt ikinä vaivasikaan. Mieshän alkaa nyt näyttää jo täysjärkiseltä. Jaa että takaisin Kiinaan? No, sitä voimme pohdiskella ihan rauhassa …

Vietämme hauskan illan Paroni-klubilla teetä siemaillen ja minä silloin tällöin whiskyä pullosta kulautellen. Niin kuin tarkkaavainen lukijamme muistaa, tykkään nauttia niin teen kuin whiskynkin kuivana. Polttelemme muutamat sikaarit ja päätämme lähteä antamaan hovimestareillemme käskyn varustaa ”retkikuntamme” metsästysmajaa varten.

Seuraavana aamuna tiluksillani vallitsee suunnaton riemu. Heilautan kättäni ikkunasta ja annan ulkona työskentelevälle palvelusväelleni hövelisti koko viikon vapaata. Sadat hatut lentävät ilmaan, kun kelpo väkeni kiittää ja tervehtii minua. Tämän jälkeen alkaa julmettu puheensorina, mekastus ja kikatus, kun itse kukin lähipiirissään alkaa sopia ja pohtia aina niin runsaan vapaa-aikansa käyttömuotoja.

Otan hovimestariltani Herkolta vastaan pakatun reppuni. Hän oli jostakin syystä sujauttanut sinne mukaan myös matkakirjamme, painaakin nyt kuin synti. Mikäköhän miestä riivaa, noh, kai hänellä on syynsä. En aivan kaikkiin Herkon kotkotuksiin jaksa puuttua. Reppuuni on kiinnitetty tennismailani sekä varamaila Earl Greylle. Mutta mihin joutuisinkaan ilman tuota kelpo miestä, joka niin monet kerrat on ollut enemmän kuin luottamukseni arvoinen. Lähdemme satuloimaan hevoset. Tai siis … Herkko satuloi ja minä katselen. Matkaan lähdettyämme päätän antaa oman reppuni Herkolle kannettavaksi, tuntuu sen verran epämukavalta selässä.

Kohta jo yhytämme Paroni Greyn ja tämän hovimestari Jeevesin. Nelikkomme tekee matkaa metsästysmajallemme joutuisasti, olemmehan varustautuneet kevyesti !

Vaan kevyt ei olisi mielentilamme, jos tietäisimme, mikä meitä metsästysmajalla odottaa …