Kuten olimme ajatelleet ettå saunassa tulosi tukalat oltavat, olimme oikeassa, ainoa ettemme tulleet ajatelleeksi sitä kaasun määrää joka mahdollisesti oli tulossa ulos Mac Arskasta tai kuka hän nyt oikeasti olikaan. Sillä nyt ei ollut suurempaa merkitystä, varsinkin kun majamme oli yläilmoissa. Olimme toki syöttäneet Arskalle jälkiruoan yhteydessä jotain ns. laksatiivista tuotetta, ja olimme odotaneet siitä huolimaatta ns. orgioita saunassa. Mutta laksatiivinen ainesosa vaikutti nopeammin kuin arvelimme ja nyt oli welho ja howimestarimme yläilmoissa. Hyvä puoli tässä oi sinä että puuta oli uuniin lyötäväksi enemmän kuin tarpeeksi. joten meidän ainoaksi työksi jäi seurata tuota warsin ihmeellistä seuruetta.

En osaa sanoa josko teillä on mahdollisesti jonkinasteista kokemusta taivaaalle karanneesta saunasta, mutta minulla ei valitettavasti ole, joten jouduime Paroni Twiningsin kanssa ottamaan ns jalat alle, eli hewoiset, eli ottamaan ns. isoa karvaista haarojen väliin, niin sanoakseni. Joku tietysti voisi vetää tästä aivan erikoisia johtopäätöksiä, mutta kyse oli siis vain hewoisista.

Niine hywinemme karautimme lentäwän saunan perään. Ei ole helppoa liitää hewoisen kanssa lentäwän saunan perässä warsinkaan kun et tiedä minne se on menossa. Warsinkin jos sen on menossa wieraan maan puolelle, ei siitä  majalta Wenättän maalle niin montaa kymmentä kilometriä ole. Olin kuullut että Wenättän maan puolella olisi jokin suuri johtaja nimeltään Wladimir Sostakow Putininowitsh, jolla tätä nykyä on kaikki kortit käsissään.

En ole kuullut moisesta miehestä, mutta saataa olla että tulemme tuntemaan hänen, kuten tulewaisuudeessa Mathiast Rust, joka lähti Malmin lentokentältä ja päätyi Punaiselle Torille ….

Samaan aikaan saunalla Jeeves oli palannut Welho Pölönen mukanaan ja suunnittelu oli täydessä vauhdissa.

– Pitäisi warmaan käydä katsomassa miten arwon paronimme woiwat sen saapasjalkakissan ja nousukkaan kanssa. Jospa sinä Herkko menet wuorostasi majalle ja minä ja Pölönen jäämme tänne walmistelemaan saunaa.

Niinpä Herkko lähti majalle. Awattuaan ulko-oven Herkko astui sisään kummalliseen näytökseen jossa vieraat istuwat majan ruokailu puolella ja Paronit kyykkivät sivussa kyökin puolella.

– Mitä siinä toljotat, kiwahti Paronitar, mene hakemaan lisää juotawaa, ei meillä ole koko iltaa aikaa odotella ja mitenkäs sen saunan laita, jokohan se kohta alkaisi olla walmista? Pääsemme Arskan kanssa oikein kunnolla saunomaan. Paronitar alkoi olla jo vauhdissa juotuaan majan varastoja. Samalla woit käydä köökin puolella sanomassa että olemme kohta walmiita wastaanottamaan jäkiruoan.

Kun Herkko oli saanut kannettua lisää juomaan viinikellarista, pääsi hän vihdoin kyökin puolelle.

– Missä Jeeves on? kysyin.

– Saunalla Pölösen kanssa, olemme suunnitelleet jo jotain pientä Arskan pään menoksi, mutta toteutus on wielä hieman kesken, joten Jeeves jäi auttamaan Pölöstä. Nyt tarwitsee tehdä wieraille jälkiruoka, joten jospa lurautamme vähän Arskalle vatsantoimintaa edistävää ainetta hänen annokseensa. Kohta meillä on aikaa miettiä miten saamme Arskasta haluamamme irti ja pääsemme ehkä Paronittaren suosioon.

Niinpä hetken päästä oliwat jälkiruoat walmiina tarjottawaksi, nyt wain tarkkanan että annokset tulewat oikein päin. Onneksi muistisäännöt on keksitty. Punainen Paronittarelle ja toinen Arskalle, helppoa kuin mikä. Jaa mutta, molemmat näyttävät jotenkin samanvärisiltä. No ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta….

– Olkaapa hywät arwon wieraat ja nauttikaa, saisiko olla wielä kahwi ja avec?

– Mä sulle avecit näytän peskluleen paaroni, pirtua pöytään, mölysi Arska.

Paronitar tirskui Arskan moukkamaisuudelle. – No mikäs siinä, jos kerran arwon herra niin haluaa. Pirtua tuleman pitää. Herkko, Haeppas kellarista se paras pirtupullomme ja tuo se tänne pöytään. Samalla iskin silmää, joten Herkko ymmärsi yskän. Kohta ei Arska rykisi.

– Ja Paronittarelle sitten mitä?

– Miulle sitten vaikka jottain likkööriä.

– Ja Paronittarelle sitten ihan hänelle varattua likööriä, niin ja pyytäisin arwon wieraita walmistautumaan saunaa warten, sen pitäisi olla walmis tuossa tuokiossa.

Sanoi Twinings. Meidän täytyy suunnitella ja miettiä tarkoin ettemme tee itseämme naurunalaiseksi.

– Tämä sukumme varhaisin mies, joka siis katosi kummallisesti, ja joka saattoi kyllä johtua hieman arkaluontoisista puuhistaan, jonka vuoksi hänelle oli annettu kyläläisten keskuudessa lempinimi. Joten häntä ei kutsuttu kylänmiesten keskuudessa etunimellä, vaan lempinimellä Pirtu. Häneltä saattoi ostaa pirtua ja jos mahdollista niin vieläkin kuuluisampaa sahtia, ihme kyllä, itäisessä kolkassa maata harvemmin sahtia sai, saati pantiin, mutta kuitenkin.

– Niin missä olinkaan?

– Niin siis siinä että esi-isäsi teki pirtua ja katosi, mutta….

Ja ennekuin ehdin jatkaa, jatkoi Twinings tarinaansa.

– Aivan, aivan, häneltä sai siis pirtua, sahtia, sekä koko maakunnan parasta olutta, suvunssa on puhuttu että olisi ollut jotain ale tyyppistä, mene ja tiedä, mutta hän siis myi näitä tuotteita, myös illalla yhdeksän jälkeen, joka oli ennenkuulumatonta ja ilmeisesti naapurin Pulkkinen oli käräyttänyt esi-isäni jollekin virkaatekevälle, mutta tämäpä sai tiedon asiasta ja katosi, eikä hänestä kuulunut mitään sen koommin. Jäljelle jäi vain vaimo ja viisi lasta, sekä erikoinen talo, jonka hän oli omin käsin rakentanut.

– Vaimo ihme kyllä eleli leveästi myös tuon jälkeen ja ilkeä huhu kertoi tämän ottaneen vastaan vieraita miehiä maksusta. Mutta se ei ollut totta, kirjassa on kerrottu kaikki. Arto ”Pirtu” Pylkkänen, vaikka katosi, ei kadonnutkaan oikeasti, vaan jatkoi pirtun tekemistä toisaalla ja lähetti vaimolleen rahat. Kävipä aina välillä kutittelemassa vaimoaan hämärän tullen. Ajan kuluttua kun ei miehestä kuultu ei nähty, hänet todettiin kuolleeksi.

– Niin niin, hieno tarina, mutta entäpä tuo Arto joka melskaa tuolla Paronittaren kanssa, miten hän liittyy tähän kirjaan, jos hän edes liittyy. Lisäksi paroniwatsani kertoo että alkaa olla ruoka-aika. lisäksi jano waiwaa, jano varmaan johtuu edellen siitä Paroniklubilla wietetystä illasta. Tässä tarwittaisiin nyt myös Jeeves ja Herkko juonimaan.

– TWININGS! Huudahdin.

– Mitkä ne kirjaimet olivat siinä sinun wanhan kirjan selkäpuolella? Olivatko ne A.P.? Minulla alkaa olla jokin aawistus sinun kalpeudestasi. Ettei tällä Paronittaren wieraalla ole jotain tekemistä kirjasi kanssa? Hänen nimihän oli Arto Pylkkänen tai jotain, en nyt muista tarkkaan. Joka tapakusessa olen sitä mieltä että meidän täytyy nyt kyllä ryhdistaytyä, mehän olemme sentään paroneita, teeparoneita ja olemme olleet pahemmassakin paikassa kuin tämä.

– Kyllä Earl, kirjassa on teksti A.P. ja tuon nousukkaan nimi on Arto Pyrrönen, tuo mies ei ole sitä miltä hän näyttää ja mitä sanoo olewansa, näin luulen. Arto Pyrrönen oli alunperin sukumme kantaisä vuodelta 1347, ei alkuperäinen Arto Pyrrönen voi vain olla elossa, hänen täyttyisi olla useamman vuosisadan ikäinen ja kyllä minä sen tietäisin.

Toisaalta Arto katosi jossain vaiheessa erään kumallisen tapahtumaketjun seurauksena, mutta ei siitä nyt sen enempää, ekrron siitä joskuks myöhemmin paremmalla ajala.

Joten tuo mies käyttää härskisti sukumme wanhimman tunnetun jäsenen nimeä ja ratsastaa hänen maineella. Mitä lie satuja kertonut Paronittarelle. Käydäänpä hieman kyselemässä tuolta rontilta, mikä hän oikein on miehiään.

Samaan ainakaan saunalla käytiin keskustelua Jeevesin ja Herkon välillä.

– Mikä kumma meidän paroniherroihin meni? Yksi naikkonen saa koko majan sekaisin ja sitten joku Arska vielä jota pitää kestittää. Ei siinä että kestitään wierahia, mutta että Paronit joutuwat itse tekemään tuokaa ja wielä siirtymään siwummalle ruokailun ajaksi. En ymmärrä, ei lainkaan Paronien tapaista. Mietti Jeeves ääneen

– Nainen, tuo ikiaikainen mysteeri, lohkaisi Herkko.

– Sinunhan se pitäisi tietää Herkko, naimisissa olewa mies. Jotenkin tämä pitää saada nyt kuitenkin selwitettyä. Saunaanhan saa laitettua puita myös ulkopuolelta, paronit oliwat wiisaita kun hankkiwat kiukaan mestari Pölöseltä aikoinaan, ei tarwitse saunojien lähteä lauteita puita lisäämään, waan se woidaan hoitaa yhtälailla ulkoapäin.

– Jeeves, entäpä jos saunasta ei pääsisikään ulos ja jos tuonne rakentaisi wielä sellaisen systeemin jolla wettäkin woisi lisäillä kiukaaseen ulkoapäin. Muistaakseni Paronitar on hieman taikauskoinenkin, joten eiköhän tästä wielä jotain saada aikaiseksi.

– Jospa minä Herkko käyn hakemassa hieman apua Pölöseltä, hän kun on melkoinen welho rakennushommissa.