Mac Arska oli jo käynyt Tukholmassa ja tehnyt hywät kaupat Ruotsin kuninkaan kanssa uudesta tee-erästä. Nyt hän oli matkalla Suomeen ja Helsinkiin. Hän odotti näkewänsä Paronitar Joensuun, johon oli törmännyt joskus aikoinaan nuorempana, kun oli kaupustelemassa tupakka Joensuun torilla. Paronitar oli tykästynyt hänen tupakkaansa ja nyt Arska mietti josko saisi käännytettyä Paronittaren kahvinjuojasta teenjuojaksi omalla karismallaan.

Helzinkiin saapuessaan hän kuuli että Paronitar oli mennyt jonnekin nousukkaiden metsäsytsmajalle, tältä se Arskasta ainakin kuullosti. Metsästysmaja, voi hyvän tähden, mitähän se Paronitar niin pienessä paikassa oikein tekee. Pitänee ostaa koko kylä ja muokata sitä hieman Paronittarelle sopivampaan kuosiin, ajatteli Arska. No ensin pitää saada käydä Paroniklubilla, se kun kuulemma on Helzingin hienoin paikka.

No, ei se Paroniklubille pääsy ollutkaan niin helppioa kuin Arska kuvitteli, niska pers otteella päätyi ex. Kainuunmies ulos että heilahti. Tätä saatte vielä katua, uhosi Arska kerätessää itsetuntonsa rippeitä katukivetykseltä, pyykkiakkojen tirskuesssa lähistöllä. Menettekös siitä, Karjui Arska noustessaan likaojasta,. Siitäkös akat innostuivat, likaojan paroni, akat huutelivat. Nyt oli Arska pyhää vihaa täynnä kaikenmaailman Paroneita kohtaan.