Paroni De Rothschild ohjasi meidät hulppeaan kartanoonsa laskeutumisen jälkeen, saimme omat huoneet joiden vieressä olivat Jeevesin ja Herkon huoneet, joten mitään ei pitäisi olla walitettawaa.

”Twinings, jokin tässä ei nyt täsmää, en wain luota Paroniimme, waikka kuinka hän tuntuu olewan wieraanwarainen.”

”Ystäwä hywä, älä nyt wiitsi olla noin ikäwä, olemme saaneet mitä parhaimman kohtelun häneltä, mikä tässä woisi mennä wikaan? Hänellä ei ollut mitään tietoa Paronittaresta tahi Mac Arskasta, toisaalta kukapa hänestä mitään tietäisikään”

Samaan aikaan kuulimme koputuksen oween ja kutsun siirtyä alakertaan illalliselle.

Kun pääsimme alakertaan, siellä oliwatkin jo Paronitar ja Mac Arska.

”Terwetuloa illalliselle hywät ystäwät, olimmekin jo saaneet Mac Arskan ja paronittaren tänne enne teitä, meillä olikin mielenkiintoinen keskustelu ennen teidän saapumista.”

Itse illallinen meni ilman tietoa tämä ns. mielenkiintoisen keskustelun sisällöstä. Joten emme alkaneet kyselemään liikoja. Saimme pyynnön siirtyä kirjastoon nauttimaan kupillisen teetä. Kupillisen aikaan joku Paronin henkilökunnasta tuli juoksujalkaa sisään, mitä moukkamaisuutta juosta suoraan sisään kesken teeseremonian.

Paroni De Rothschild ilmoitti ykskantaan, että meidän olisi nyt turvallisinta siirtyä takan ääreen. Emme ymmärtäneet lainkaan mitä hän mahtoi tarkoittaa sillä, mutta menimme kuitenkin takan ääreen. Paroni veti yhtä trofeeta sarvista ja koko helahoito pyörähti lattian kera 180 astetta ja huomasimme olewamme jossain salahuoeessa, jossa oli ihmeellisiä peilejä joista näimme koko teehuoneen. Huoneeseen saapui useita sotilaita ja nämä nähdessään paronitar meni jälleen kerran kalpeaksi, joka ei jäänyt keneltäkään huoneessa olijalta huomaamatta.

Yhtäkkiä, paronitar alkoi huutamaan ja hakkaamaan salaovea, joka oli kääntänyt meidät ympäri…..

Oletan.

Hahmo joka oli tulossa meitä kohden, oli kuin olikin Baron Philippe De Rothschild ja se loppu porukka oli hänen henkilökuntaansa. Jostain kumman syystä Paronilla oli jo tieto meidän saapumisesta, tiedä sitten oliko se hyvä vai huono asia, mutta kovin tervetulleita olimme.

”Kuka mahtaa olla tämä kaunis kalpea leidi joka seurassanne on?” kyseli Paroni De Rothschild, kunhan olimme saaneet itsemme ulos saunasta ja muutenkin toivuttuamme järkytyksestä, että olimme Wenättän maan puolella.

”Hän on Paronitar Joensuu”, ehti Twinings kertomaan.

”Kuinka te tänne Wenättän puolelle jouduitte ja ikä mahtaa olla tuo lentäwä härweli?” kyseli De Rothschild edelleen.

”Se on pitkä tarina, josta voimme toivottavasti kertoa wielä tänään lisää, jos wain teille sopii että jäämme hetkeksi tänne, kunhan tuulet kääntywät takaisin Suomen puoleen.”

”Toki se meille sopii”

Tässä waiheessa aloin olla jo wainoharhainen, ketä De Rothschild mahtoi tarkoittaa sanalla me, warsinkin jos hän jo tiesi keitä olimme

Gremlissä oltiin huomattu että Venättän maan rajojen sisäpuolelle oli ilmestynyt tuntematon lentävä savuava härveli, jollaista ei kuunaan oltu nähty. Valtakunnan pieni suuri mies Putler oli raivoissaan, mistä mahtoi olla kyse, juuri kun hän oli ollut valmistautumassa eksoottisen Ladyn saapumiseen.

Ladyllä oli eksoottinen nimi, Lady of Pain, hänellä ja Ladylla oli ollut useat ”herkät” hetket, joista ei hiiskuttu ulkopuolelle, se oli hänen ja tämän eksoottiselta kuulostavan naisen välinen asia. Tosin Gremlissä se oli julkinen salaisuus.

No se asia sai nyt jäädä, oli tärkeämpää tekemistä, kuten saada selville mikä tämä UFO oikein oli ja miksi se tuli Suomen maalta, tuota alusmaan puolelta, mikä se merkitys mahtoi olla. Sotavoimat olisi saatava liikkeelle ja heti, selvitettävä, mihin se oli matkalla ja jos se laskeutuisi, ketä siinä mahtoi olla kyydissä. Nyt se vain oli karannut. Eikä kenelläkään ollut tietoa missä se liikkui, jos liikkui.

Samaan aikaan lentävässä saunassa……

Olimme jo ehtineet huoahtaa ja nautiskelimme juuri (ainakin omasta mielestämme) ansaittuja whiskylasillisia, kun Herkko ryntää sisään ja huutaa, että nyt olis aika saada arwon paronit lisää korkeutta ja heti, edessä olisi suuri waara.

Hetken jo ihmettelimme että mikä ihmeen waara meitä nyt muka olisi kohtaamassa, mutta vaikka meillä oli peräsin, niin korkeuden muuttaminen olisi hidasta pelkällä kuumuuden lisäämisellä ja olihan sillä sekin haittapuoli, että Paronitar ja Mac Arska olivat edelleen saunassa, joten emme kuitenkaan halunneet heistä palvilihaa.

Welho Pölönen, apuanne tarwitaan taas, edessä on kuulemma waara.

Kyllä arwon Paroni, edessämme häämöttää Kolin waarat ja yli totisesti olisi päästäwä, joten ei muuta kuin loitsemahan taas.

Ja hetken päästä Herkolla ja Jeevesilla oli parit polkimet joilla ohjata ikkunoita. Jotenkin oli welho onnistunut asettelemaan ikkunat niin, että ne toimivat jonkinasteisina ohjaimina, joilla saatiin kuin saatiinkin korkeutta lisää. Lisää oli kuitenkin laitettawa ns. pökköä pesään, eli puuta uuniin, aivan wielä emme uskaltaneet päästää paronitarta ja Mac Arskaa pois saunasta. Oletettawaa oli etteiwät he olisi ihan heti kowin suotuisalla päällä, sääkään ei ollut kowin suotuisa muutenkaan, tuuli yltyi ja painoi meitä kowaa wauhtia kohti Wenättän maata.

Siellä meitä odottaisi toisenlainen waara, emme tienneet että wllankaappaus oli tapahtunut ja waltaa pitäisinkin nykyisin kowin ikäwän maineen saanut Wladimirow Putler. Tuohon aikaan kun some oli hieman hitaampi kuin tulewaisuudessa.

Kuten olimme ajatelleet ettå saunassa tulosi tukalat oltavat, olimme oikeassa, ainoa ettemme tulleet ajatelleeksi sitä kaasun määrää joka mahdollisesti oli tulossa ulos Mac Arskasta tai kuka hän nyt oikeasti olikaan. Sillä nyt ei ollut suurempaa merkitystä, varsinkin kun majamme oli yläilmoissa. Olimme toki syöttäneet Arskalle jälkiruoan yhteydessä jotain ns. laksatiivista tuotetta, ja olimme odotaneet siitä huolimaatta ns. orgioita saunassa. Mutta laksatiivinen ainesosa vaikutti nopeammin kuin arvelimme ja nyt oli welho ja howimestarimme yläilmoissa. Hyvä puoli tässä oi sinä että puuta oli uuniin lyötäväksi enemmän kuin tarpeeksi. joten meidän ainoaksi työksi jäi seurata tuota warsin ihmeellistä seuruetta.

En osaa sanoa josko teillä on mahdollisesti jonkinasteista kokemusta taivaaalle karanneesta saunasta, mutta minulla ei valitettavasti ole, joten jouduime Paroni Twiningsin kanssa ottamaan ns jalat alle, eli hewoiset, eli ottamaan ns. isoa karvaista haarojen väliin, niin sanoakseni. Joku tietysti voisi vetää tästä aivan erikoisia johtopäätöksiä, mutta kyse oli siis vain hewoisista.

Niine hywinemme karautimme lentäwän saunan perään. Ei ole helppoa liitää hewoisen kanssa lentäwän saunan perässä warsinkaan kun et tiedä minne se on menossa. Warsinkin jos sen on menossa wieraan maan puolelle, ei siitä  majalta Wenättän maalle niin montaa kymmentä kilometriä ole. Olin kuullut että Wenättän maan puolella olisi jokin suuri johtaja nimeltään Wladimir Sostakow Putininowitsh, jolla tätä nykyä on kaikki kortit käsissään.

En ole kuullut moisesta miehestä, mutta saataa olla että tulemme tuntemaan hänen, kuten tulewaisuudeessa Mathiast Rust, joka lähti Malmin lentokentältä ja päätyi Punaiselle Torille ….

Samaan aikaan saunalla Jeeves oli palannut Welho Pölönen mukanaan ja suunnittelu oli täydessä vauhdissa.

– Pitäisi warmaan käydä katsomassa miten arwon paronimme woiwat sen saapasjalkakissan ja nousukkaan kanssa. Jospa sinä Herkko menet wuorostasi majalle ja minä ja Pölönen jäämme tänne walmistelemaan saunaa.

Niinpä Herkko lähti majalle. Awattuaan ulko-oven Herkko astui sisään kummalliseen näytökseen jossa vieraat istuwat majan ruokailu puolella ja Paronit kyykkivät sivussa kyökin puolella.

– Mitä siinä toljotat, kiwahti Paronitar, mene hakemaan lisää juotawaa, ei meillä ole koko iltaa aikaa odotella ja mitenkäs sen saunan laita, jokohan se kohta alkaisi olla walmista? Pääsemme Arskan kanssa oikein kunnolla saunomaan. Paronitar alkoi olla jo vauhdissa juotuaan majan varastoja. Samalla woit käydä köökin puolella sanomassa että olemme kohta walmiita wastaanottamaan jäkiruoan.

Kun Herkko oli saanut kannettua lisää juomaan viinikellarista, pääsi hän vihdoin kyökin puolelle.

– Missä Jeeves on? kysyin.

– Saunalla Pölösen kanssa, olemme suunnitelleet jo jotain pientä Arskan pään menoksi, mutta toteutus on wielä hieman kesken, joten Jeeves jäi auttamaan Pölöstä. Nyt tarwitsee tehdä wieraille jälkiruoka, joten jospa lurautamme vähän Arskalle vatsantoimintaa edistävää ainetta hänen annokseensa. Kohta meillä on aikaa miettiä miten saamme Arskasta haluamamme irti ja pääsemme ehkä Paronittaren suosioon.

Niinpä hetken päästä oliwat jälkiruoat walmiina tarjottawaksi, nyt wain tarkkanan että annokset tulewat oikein päin. Onneksi muistisäännöt on keksitty. Punainen Paronittarelle ja toinen Arskalle, helppoa kuin mikä. Jaa mutta, molemmat näyttävät jotenkin samanvärisiltä. No ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta….

– Olkaapa hywät arwon wieraat ja nauttikaa, saisiko olla wielä kahwi ja avec?

– Mä sulle avecit näytän peskluleen paaroni, pirtua pöytään, mölysi Arska.

Paronitar tirskui Arskan moukkamaisuudelle. – No mikäs siinä, jos kerran arwon herra niin haluaa. Pirtua tuleman pitää. Herkko, Haeppas kellarista se paras pirtupullomme ja tuo se tänne pöytään. Samalla iskin silmää, joten Herkko ymmärsi yskän. Kohta ei Arska rykisi.

– Ja Paronittarelle sitten mitä?

– Miulle sitten vaikka jottain likkööriä.

– Ja Paronittarelle sitten ihan hänelle varattua likööriä, niin ja pyytäisin arwon wieraita walmistautumaan saunaa warten, sen pitäisi olla walmis tuossa tuokiossa.

Sanoi Twinings. Meidän täytyy suunnitella ja miettiä tarkoin ettemme tee itseämme naurunalaiseksi.

– Tämä sukumme varhaisin mies, joka siis katosi kummallisesti, ja joka saattoi kyllä johtua hieman arkaluontoisista puuhistaan, jonka vuoksi hänelle oli annettu kyläläisten keskuudessa lempinimi. Joten häntä ei kutsuttu kylänmiesten keskuudessa etunimellä, vaan lempinimellä Pirtu. Häneltä saattoi ostaa pirtua ja jos mahdollista niin vieläkin kuuluisampaa sahtia, ihme kyllä, itäisessä kolkassa maata harvemmin sahtia sai, saati pantiin, mutta kuitenkin.

– Niin missä olinkaan?

– Niin siis siinä että esi-isäsi teki pirtua ja katosi, mutta….

Ja ennekuin ehdin jatkaa, jatkoi Twinings tarinaansa.

– Aivan, aivan, häneltä sai siis pirtua, sahtia, sekä koko maakunnan parasta olutta, suvunssa on puhuttu että olisi ollut jotain ale tyyppistä, mene ja tiedä, mutta hän siis myi näitä tuotteita, myös illalla yhdeksän jälkeen, joka oli ennenkuulumatonta ja ilmeisesti naapurin Pulkkinen oli käräyttänyt esi-isäni jollekin virkaatekevälle, mutta tämäpä sai tiedon asiasta ja katosi, eikä hänestä kuulunut mitään sen koommin. Jäljelle jäi vain vaimo ja viisi lasta, sekä erikoinen talo, jonka hän oli omin käsin rakentanut.

– Vaimo ihme kyllä eleli leveästi myös tuon jälkeen ja ilkeä huhu kertoi tämän ottaneen vastaan vieraita miehiä maksusta. Mutta se ei ollut totta, kirjassa on kerrottu kaikki. Arto ”Pirtu” Pylkkänen, vaikka katosi, ei kadonnutkaan oikeasti, vaan jatkoi pirtun tekemistä toisaalla ja lähetti vaimolleen rahat. Kävipä aina välillä kutittelemassa vaimoaan hämärän tullen. Ajan kuluttua kun ei miehestä kuultu ei nähty, hänet todettiin kuolleeksi.

– Niin niin, hieno tarina, mutta entäpä tuo Arto joka melskaa tuolla Paronittaren kanssa, miten hän liittyy tähän kirjaan, jos hän edes liittyy. Lisäksi paroniwatsani kertoo että alkaa olla ruoka-aika. lisäksi jano waiwaa, jano varmaan johtuu edellen siitä Paroniklubilla wietetystä illasta. Tässä tarwittaisiin nyt myös Jeeves ja Herkko juonimaan.