– TWININGS! Huudahdin.

– Mitkä ne kirjaimet olivat siinä sinun wanhan kirjan selkäpuolella? Olivatko ne A.P.? Minulla alkaa olla jokin aawistus sinun kalpeudestasi. Ettei tällä Paronittaren wieraalla ole jotain tekemistä kirjasi kanssa? Hänen nimihän oli Arto Pylkkänen tai jotain, en nyt muista tarkkaan. Joka tapakusessa olen sitä mieltä että meidän täytyy nyt kyllä ryhdistaytyä, mehän olemme sentään paroneita, teeparoneita ja olemme olleet pahemmassakin paikassa kuin tämä.

– Kyllä Earl, kirjassa on teksti A.P. ja tuon nousukkaan nimi on Arto Pyrrönen, tuo mies ei ole sitä miltä hän näyttää ja mitä sanoo olewansa, näin luulen. Arto Pyrrönen oli alunperin sukumme kantaisä vuodelta 1347, ei alkuperäinen Arto Pyrrönen voi vain olla elossa, hänen täyttyisi olla useamman vuosisadan ikäinen ja kyllä minä sen tietäisin.

Toisaalta Arto katosi jossain vaiheessa erään kumallisen tapahtumaketjun seurauksena, mutta ei siitä nyt sen enempää, ekrron siitä joskuks myöhemmin paremmalla ajala.

Joten tuo mies käyttää härskisti sukumme wanhimman tunnetun jäsenen nimeä ja ratsastaa hänen maineella. Mitä lie satuja kertonut Paronittarelle. Käydäänpä hieman kyselemässä tuolta rontilta, mikä hän oikein on miehiään.

Samaan ainakaan saunalla käytiin keskustelua Jeevesin ja Herkon välillä.

– Mikä kumma meidän paroniherroihin meni? Yksi naikkonen saa koko majan sekaisin ja sitten joku Arska vielä jota pitää kestittää. Ei siinä että kestitään wierahia, mutta että Paronit joutuwat itse tekemään tuokaa ja wielä siirtymään siwummalle ruokailun ajaksi. En ymmärrä, ei lainkaan Paronien tapaista. Mietti Jeeves ääneen

– Nainen, tuo ikiaikainen mysteeri, lohkaisi Herkko.

– Sinunhan se pitäisi tietää Herkko, naimisissa olewa mies. Jotenkin tämä pitää saada nyt kuitenkin selwitettyä. Saunaanhan saa laitettua puita myös ulkopuolelta, paronit oliwat wiisaita kun hankkiwat kiukaan mestari Pölöseltä aikoinaan, ei tarwitse saunojien lähteä lauteita puita lisäämään, waan se woidaan hoitaa yhtälailla ulkoapäin.

– Jeeves, entäpä jos saunasta ei pääsisikään ulos ja jos tuonne rakentaisi wielä sellaisen systeemin jolla wettäkin woisi lisäillä kiukaaseen ulkoapäin. Muistaakseni Paronitar on hieman taikauskoinenkin, joten eiköhän tästä wielä jotain saada aikaiseksi.

– Jospa minä Herkko käyn hakemassa hieman apua Pölöseltä, hän kun on melkoinen welho rakennushommissa.

Siinä minun keitellessä rapuja ja keittoa, sekä Twinings raukan puleeratessa metsästysmajaamme, kuulimme kuinka ulos karautti joku hewoiswaljakolla.

”Minä menen nyt ulos, wieraani on saapunut, oletan” Paronitar totesi. Twinings oli jo lähdössä myös ulos, kun Paronitar kivahti; ”Annoinko minä luvan lähteä jonnekin, jos kerran olet siiwonnut; mitä epäilen, woit yhtä hywin mennä lämmittämään saunaa. Oikeastaan se työ kuuluukin howimestareillenne, Herkkoko se oli ja joku ihmeen Jesse”

”Jeewes” yritin sanoa. ”Ihan sama, saunan lämmitykseen mars mars.” kivahti Paronitar Joensuu.

Niine hywineen lipui Paronitar ovesta ulos.

”On se merkillistä että yksi nainen saa paikan näinkin sekaisin” sanoin Twiningsille. ”Miten tässä nyt näin käwi, että me siiwoamme ja laitamme ruokaa omalla metsästysmajallamme Paronittarelle jolle on tulossa wieras. Emme muistaakseni ole edes kutsuneet Pronitarta saati jotain toista wierasta tänne.”

Teinings ei ehtinyt wastata, kun owi awautui ja Paronitar saapui sisään wieraansa kanssa.

”Herrat Paronit, tämä mies tässä on Mac Arska, omalta nimeltään Arto Pyrrönen, hän on yksi kuuluisimmista, ellei kuuluisin, teen tuoja Enklannin maalla ja  tupakkaviljelijöistä mitä Suomessa on koskaan ollut ja nyt hän on päättänyt kuulemma laajentaa repertuaariaan teen saralla täällä Suomessa. Hänen hienot teenlaatunsa owat kotoisin Indiasta saakka.”

Mac Arska nauroi. ”Vai että paroneita, mitä ihmeen paroneita nämä owat, kun toinen jynssää lattiaa ja toinen häärii kyökin puolella. Minusta tullee vielä yksi suurimmista ellei suurin teen myyjä mitä mualimalla on koskkaan nähty. Aionkin avata uuden reitin tuolta Venättän muan kautta, jotta saan myös täällä Suomessa piän auki teekaupassa” Siitä huolimatta että Mac Arska oli ollut ulkomailla jo vuosia ja yritti puhua korrektia kirjakieltä, häneltä aina silloin tällöin lipsahti muutama kainuulainen murresana.

Katsoin Twinigsia joka jostain syystä oli mennyt aiwan walkoiseksi, mietin mikä mahtoi olla ystäwälläni. En muistanut enää lainkaan koko lehtiartikkelia Mac Arskasta.

”Arvon Paronitar, ruoka olisi walmista ja pöytä katettuna, joten emmeköhän woisi alkaa syömään?”

”No jo oli aikakin”, kiivahti Paronitar. ”Ole hyvä Arto ja istu pöytään, niin Earl voi aloittaa keiton tarjoilun, kai muistit paahtaa kurpitsan siemenet keiton päälle ja miksi pöydässä on näin monta lautasta? En tietääkseni ole kutsunut teitä ruokailemaan?”

Meinasin tässä waiheessa ottaa ja lähteä owesta ulos, mutta sielläpä olikin Paronittaren verihurtat odottelmassa, josko heillekin irtoaisi jotain, joten sieltäkään ei päässyt ulos. Ei auttanut kuin siirtyä siwummalle ja jättää Paronitar ja wieras mies syömään.

”Mikä sinun on” kysyin Twiningsilta toisessa huoneessa, kun olimme saaneet luwan siirtyä pois häiritsemästä Paronittaren ruokailua. ”Minkä ihmeen nousukkaan se Paronitar nyt tänne raahasi” ihmettelin mutustaessani leiwänkannikkaa, jonka sain pihistettyä esiliinassa. Twinings oli edelleen kuin aaveen nähnyt, ei sanonut mitään, istui wain ja tuijotti epäuskoisen näköisenä ovelle…..

Siinä linkuttaessamme virne naamalla kohti metsästysmajaa, alkoi majan suunnalta kuulua hirvittävä meteli.

Majan suunnalta tuli koiria, isoja koiria, suoraan meitä kohti, eivätkä tuntuneet olevan ollenkaan hyvällä tuulella. Ei muuta kuin kiireellä lähimpään puuhun jokainen ja ylös. Hetken päästä Paronitar saapuu elegantein askelin kohti meitä, tajusimme, että enää ei linkuttamisesta ollut hyötyä, sen verran hyvin olimme itsemme puuhun saaneet. Koirat olivat puiden alla ja Paronittaren käskystä koirat häipyivät ja me pääsimme alas.

”Hyvää iltapäivää arvon Paronit Twinings ja Grey” Paronitar sanoi. Mikä on ettette olleet metsästysmajalla vastaanottamassa minua, vaikka olimme muistaaksi sopineet asiasta? Tämähän ei ollut totta, vaan Paronittaren yksi oikuista, jota hän mielellään käytti. ”Pahoittelen, Paronitar, tämän täytyy olla kokonaan minun syy, olenhan minä kieltämättä wälistä hieman huonumuistinen, toivottavasti woisimme tehdä jotain Paronittaren wiihtyvyyden eteen. Paronitar on varmaan hieman wäsynyt pitkästä matkasta, joten jos Paronittarelle sopii, hän woisi waikka ottaa pienet nokoset, majan yhdessä huoneessa, sillä aikaa kun me laitamme waikka saunan lämpiämään, miltä ehdotus kuullostaisi?”

”Sauna voisi kyllä tehdä terää, mutta sitä ennen haluan kyllä rapuja syödäkseni” Rapuja, ajattelin, miksi juuri rapuja, olihan toki syyskuu, mutta mistä niitä tähän hätään. Joku tökkäsi minua kylkeen, se oli Jeeves.

”Ei hätää arvon Paroni, me kyllä Herkon kanssa saamme ravut hoidettua, sanotaanko tunnin sisään, hoitakaa te sllä aikaa Paronittaren viihtyvyydestä muuten.” Jeeves kuiskasi. ”Arvon Paronitar, jos sallitte, voisimme siirtyä vaikka pikkuhiljaa majan suuntaan, woisitte samalla kertoa kuinka matkanne meni” Meidän käyskennellessä majaa kohti Jeeves ja Herro häipyivät vaivihkaa jonnekin, minne, en tiedä, mutta toivottavasti tunnin päästä heillä on rapuja. Muuten meidät todellakin hukka perii, kirjaimellisesti. Katsotaan miten ilta tästä wielä etenee, päästäänkö tässä Paronittaren selkää pesemään, vai mitä.

Mac Arska oli jo käynyt Tukholmassa ja tehnyt hywät kaupat Ruotsin kuninkaan kanssa uudesta tee-erästä. Nyt hän oli matkalla Suomeen ja Helsinkiin. Hän odotti näkewänsä Paronitar Joensuun, johon oli törmännyt joskus aikoinaan nuorempana, kun oli kaupustelemassa tupakka Joensuun torilla. Paronitar oli tykästynyt hänen tupakkaansa ja nyt Arska mietti josko saisi käännytettyä Paronittaren kahvinjuojasta teenjuojaksi omalla karismallaan.

Helzinkiin saapuessaan hän kuuli että Paronitar oli mennyt jonnekin nousukkaiden metsäsytsmajalle, tältä se Arskasta ainakin kuullosti. Metsästysmaja, voi hyvän tähden, mitähän se Paronitar niin pienessä paikassa oikein tekee. Pitänee ostaa koko kylä ja muokata sitä hieman Paronittarelle sopivampaan kuosiin, ajatteli Arska. No ensin pitää saada käydä Paroniklubilla, se kun kuulemma on Helzingin hienoin paikka.

No, ei se Paroniklubille pääsy ollutkaan niin helppioa kuin Arska kuvitteli, niska pers otteella päätyi ex. Kainuunmies ulos että heilahti. Tätä saatte vielä katua, uhosi Arska kerätessää itsetuntonsa rippeitä katukivetykseltä, pyykkiakkojen tirskuesssa lähistöllä. Menettekös siitä, Karjui Arska noustessaan likaojasta,. Siitäkös akat innostuivat, likaojan paroni, akat huutelivat. Nyt oli Arska pyhää vihaa täynnä kaikenmaailman Paroneita kohtaan.

Ei pidä wishkyä maisteleman liian paljon. Näin kertoi jo isäukko aikoinaan, ja kyllä, hän oli oikeassa, eilen Proniklubilla hywin wietetyn illan jälkeen oli hiusjuuri aawistuksen arka. Ehkä juuri tästä syystä myös minä annoi koko palveluswäelle wapaata, en osannut sanoa milloin wapaa loppuisi, mutta ainakin wiikon se kestäsi.

Jeeeves oli pakannut reppuuni kaiken tarpeellisen, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, mutta luotan howimestariini täydellisesti tässä suhteessa. Olimmehan menossa metsästysmajalle eiiä kyseessä ollut ensimmäinen kerta ja tuskin wiimeinen.  Hewoinen oli myös satuloitu, totesin Jeevesille, että nyt isännän kunto on sen werran huono, että jos Jeeves woisi kantaa repun. Näytti myös Twinings luopuneen repustaan jo heti kättelyssä.

Sowimme Twiningsin kanssa että howimestarit woisiwat mennä jo edeltä majalle ja me woisimme kiiruhtaa hitaasti perässä ja saapua walmiiksi laitetulle majalle.  Howimestarit tekiwät työtä käskettyä ja nlisitiwät omilla hewosillaan edeltäkäsin majalle.

Jonkin aikaa ratsastettuamme, tulivat howimestarit takaisin silmät pyöreinä kuin lautaset: Paronitar Joensuu on saapunut majalle, he huusivat lähes yhteen ääneen. Tämä tädtä wielä puuttui, Paronitar Joensuu, tämä waatiwa naisolento joka oli sitä mieltää että miehet owat wain hänen palwelemista warten. Miksi juuri nyt kun oli tarkoitus wiettää rauhallinen wiikko majalla, mistä Paronitar tiesi että olemme tulossa majalle? Nyt emme pärjäisi enää pelkillä howimestareilla, juuri kun olimme antannet palweluswäelle wapaata. Emme woisi enää perääntyä, koska paronitar tiesi jo meidän tulosta. Nyt täytyisi improwisoida.

Mitkä ihmeen kirjaimet tuossa kirjan selkämyksessä oikein himmeänä hohtaa, mietiskelin ajatuksissani, kun Twinings lehteili tuota arvokasta sukukirjaansa, jonne oli kirjoitellut edellisestä matkastamme. Ihan kuin siinä olisi A.P.

Twinings laittoi kirjan pöydälle, ja käänsin sen samointein ympäri ja tarkastin olinko nähnyt oikein, kyllä siinä oli A.P. Muistelin että kirja oli Twiningsin suvun wanha, kukahan mahtoi olla kirjan edellinen omistaja, en ollut aivan varma kehtaisinko edes kysyä moisesta asiaasta, ehkei Twinings edes tiennyt, saati että asia minulle edes kuuluisi.

Ajattelin antaa asian olla, mutta kuitenkin se jostain syystä jäi kaihertamaan mieltäni. Päätin kuitenkin keskustella jostain aivan muusta, jostain miellyttävämmästä. Mitenkäs neiti Hunajainen voi? Kysäisin kuin ohimennen, kuitenkin jotenkin silmät vain hairahtuivat katsomaan kirjaimia uudelleen ja uudelleen, yritin olla näyttämättä sitä kuitenkaan Twiningsille.

Mitä mieltä olet, pitäisikö lähteä käymään metästysmajalla rauhoittumassa hetkeksi? Kalastaa ja pelata waikka tennistä, minulla olisi sinun kanssa ns. kana kynittävänä pelissä. Eiköhän riitä että Herkko ja Jeeves tulevat mukaamme, lähtekäämme liikkeelle kevyellä varustuksella. Jos jotain tarvitsemme, aina niin tarmokkaat hovimestarimme woivat käydä hankkimassa tarvitsemamme. Samalla woisimme miettiä waikka uutta matkaa, olen ymmärtänyt että Wenäjän kautta pääsisi myös Kiinaan, tietääkseni siellä suunnalla kasvaa aivan erinomaista teelaatua. Mitä sanot?

Mac Arska, oikealta nimeltään Arto Pyrrönen, Kainuun korvesta lähtöisin oma tekemällään purjelaivalla. Paikalliset kyläläiset pitivät häntä hieman omalaatuisena tämän laivahankkeen myötä. No ei se nyt ihan laiva ollut, mutta joltisenkin merikelpoinen. Ruotsiin oli mies menossa, mutta harhautui siinä jossain vaiheessa ja päätyikin Skotlantiin.

Otti käyttöönsä nimen Mac Arska, koska kaikki Sctolannissa olivat Mac jotain ja Arska kuvitteli että Mac on normi etunimi jota kuuluu käyttää, ja ei kukaan kuitenkaan osannut lausua Pyrröstä. Sattumoisin hänellä oli hienoa piipputupakkaa mukanaa ja kova kauppamies kun oli, sai haalittua itselleen sen verran käteistä, että totetti haaveen ja hankki isomman laivan, jolla purjehti sitten Intiaan teekaupoille, menestyksekkäästikin vielä. Ihmeellisesti vain Kainuun kasvatti oppi Englannin kielen tai ainakin paikallisen murteen Kirckaldyn kaupungissa.

Nyt tämän Kainuun kasvatin maine oli kiirinyt jo Suomeen saakka, jolloin lehdistö oli kiinnostunut hänestä ja tästä tehtiin pieni juttu jonka Earl Grey luki, mutta jolle hän ei antanut arvoa.

Mac Arska oli kuulut että Suomessa oli alettu juoda hienommissa kaupunkilaispiireissä teetä ja hän arveli, että olisi varmasti aika laajentaa markkinoita myös sinnepäin. Kotikenttäetu hän ajatteli ja jos saisi vielä Kainuun korven torpparitkin teen makuun, olisi vain taivas rajana. Samalla voisi poiketa vaikka siellä Tukholman suunnalla, joka jäi viimeksi harmittavasti väliin. Joten ei muuta kuin purjeet ylös ja Tukholmaa kohti, teelasti ruumassa.

Lähdin klubille tapaamaan ystäwääni Sir Twiningsia, hieman häntä koipien wälissä, noin kuvainnollisesti, minähän olin ollut hieman huoleton lokikirjan kanssa ja sen wuoksi loppuosa lojui meressä. Mutta Jeeves oli löytänyt wielä pari sivua jotka eivät olleet päätynet mereen, päätin luovuttaa ne Twiningsille, jotta hän voisi lisäillä ne kirjaan.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin taas myöhässä, kun olin uppoutunut lehden lukuun kartanollani, olin huomannut mielenkiintoisen artikkelin jostain uudesta kilpailijasta Englannin suunnalla, joku Mac Arska. Kummallinen nimi miehellä, hänestä tulisi ottaa enemmän selvää. Tai sitten kyseessä on wain Suomalaisen lehdistön uutisankka, ehkä asia onkin näin, ei asiasta kannata mainita Twiningsille päättelin, kuinka wäärässä ihminen woikaan olla, sitä en tiennyt, kun huolettomana kävelin klubin ovesta sisään.

Tervehdys paroniseni, totesin kun huomasin kantapöydässämme istuvan Twiningsin. Käyn hakemassa myös itselleni kupposen teetä, niin pääsen katsomaan kirjaa josta mainitsit, minulla on siiven wielä pari sivua lisättävänä, mutta loput tarinastamme ovat walitettavasti kyllä kalojen ruokana (tai bittiavaruudessa kuten tulevaisuudessa on tapana sanoa), pahoittelut siitä wielä kerran.