– TWININGS! Huudahdin.

– Mitkä ne kirjaimet olivat siinä sinun wanhan kirjan selkäpuolella? Olivatko ne A.P.? Minulla alkaa olla jokin aawistus sinun kalpeudestasi. Ettei tällä Paronittaren wieraalla ole jotain tekemistä kirjasi kanssa? Hänen nimihän oli Arto Pylkkänen tai jotain, en nyt muista tarkkaan. Joka tapakusessa olen sitä mieltä että meidän täytyy nyt kyllä ryhdistaytyä, mehän olemme sentään paroneita, teeparoneita ja olemme olleet pahemmassakin paikassa kuin tämä.

– Kyllä Earl, kirjassa on teksti A.P. ja tuon nousukkaan nimi on Arto Pyrrönen, tuo mies ei ole sitä miltä hän näyttää ja mitä sanoo olewansa, näin luulen. Arto Pyrrönen oli alunperin sukumme kantaisä vuodelta 1347, ei alkuperäinen Arto Pyrrönen voi vain olla elossa, hänen täyttyisi olla useamman vuosisadan ikäinen ja kyllä minä sen tietäisin.

Toisaalta Arto katosi jossain vaiheessa erään kumallisen tapahtumaketjun seurauksena, mutta ei siitä nyt sen enempää, ekrron siitä joskuks myöhemmin paremmalla ajala.

Joten tuo mies käyttää härskisti sukumme wanhimman tunnetun jäsenen nimeä ja ratsastaa hänen maineella. Mitä lie satuja kertonut Paronittarelle. Käydäänpä hieman kyselemässä tuolta rontilta, mikä hän oikein on miehiään.