Varsinkin jos sattuu olemaan valtakunnanraja.

Olimme edelleen autuaan tietämättömiä meitä odottawasta ongelmasta, mutta kuten sanottu, tuuli painoi edelleen lentäwää mökkiämme kohti Wenättää. Nyt aloimme olla jo lähellä ja ennekuin kukaan ehti tajuta, olimme siirtyneet jo toiselle puolelle rajaa.

Mistä sitten tietää että olaan wäärällä puolella rajaa?

Istuessamme edelleen laiskanlinnoissamme alkoi ulkoa kuulua hirwittäwä pauke ja jyly. ”Mitä ihmettä te touhuatte, eikö meillä ole muka oikeutta edes pieneen hetkeen ilma häiriötä?” Herkko saapuu paikallle hieman hengästyneenä ja toteaa ”arwon paronit, nyt meillä wasta onkin ongelma, olemme siirtyneet Wenättän puolelle ja siellä ei ilmeisesti olla kowin iloisia lentäwästä mökistämme, enkä totisesti ihmettele, harwoin kai mikään on rajan yli lentänyt, jos emme laske lintuja.Joten nyt meitä ilmeisesti ammutaan alhaaltapäin jos jollakin”

Totisesti nyt oli aika päästää paronitar ja Arska pois saunasta, tarvittiin muutama aiwo lisää, jotta keksisimme miten tästä eteenpäin, meillä kun alkoi olla myös polttopuut loppumassa, joten tulisimme ennemmin tai myöhemmin tekemään laskeutumisen. Joten päästimme saunojat pois ja kerroimme heille tilanteen, joskin paronitar ei olut kowinkaan onnellisen tuntuinen uutisesta että olimme päätyneet Wenättän puolelle. Walahti kalpeaksi kuin lakana, olisiko liika saunominen ollut asian suhteen waikuttawa tekijä.  No pääasia ettei hän ollut kowin äänekkäällä päällä, kuten normaalisti.

Nyt vain piti yrittää päästä ammuskelun ulottumattomiin, onneksi lattialaudat olivat sen werran paksusta tawarasta tehdyt, etteiwät ammukset tulleet läwitse.