Mieleni sopukoissa risteilivät Mac Arska – joka oli ehkä varastanut sukumme kantaisän identiteetin, lentävä sauna, trofee, salahuone, paroni de Roth jotakin ja nyt sitten viimeisenä huoneeseen sännänneet sotilaat. Kuitenkin minun käwi paronitar Joensuuta sääliksi, kaikesta tästä häsellyksestä huolimatta. Ehkei hän loppujen lopuksi kowin herttainen ja rakastettava ollutkaan, mutta naisimmeinen kuitenkin. Kosketin häntä kevyesti olkapäähän ja koetin lohduttaa. Joensuu säpsähti ja katsoi minua tiukasti silmiin.

”Etkö ymmärrä, se tapahtuu … nyt !”

Paroni De Rothschild kumartui seurueemme puoleemme ja madalsi äänensä kuiskaukseksi.

”Saanko esitellä – paronit Fumées, Verdelho sekä eräs, jonka kenties saatatte tuntea …”

Rothschild astui sivuun ja ojensi kätensä suuntaan, jonne katsoimme. Peileistä näimme, miten teehuoneeseen astui kolme pitkää ja vaikuttavaa hahmoa, joilla oli jonkinlaiset munkinkaavut huppuineen. Kaksi heistä ikään kuin suojasi kolmatta, pisintä ja vaikuttavinta hahmoa.

Etsin katseellani muun seurueemme reaktioita, mutta kaikki tuijottivat edessä aukeavaa näkymää yhtä pöllämystyneinä, niin kelpo Earl Grey, Joensuu, Mac Arska kuin nurkassa lymyilevät Herkko, Jeeves ja Welho Pölönenkin.

Silloin kolmas hahmo astui askeleen eteenpäin ja kattokruunun valo osui hänen jylhiin piirteisiinsä.

Samat piirteet muistin eräästä taulusta, lapsuudenkotini seinältä. Aloin vaistomaisesti puristaa yhä lujempaa jostakin käsiini lipsahtanutta minulle niin rakasta kirjaa, jonka kanteen olin itse kirjoittanut ”Teeparonit – Matka Kiinaan”, mutta jonka selkämystä koristivat jonkun muun kultakirjaimet …

Suustani parahti vain yksi, hento huokaus.

”Pirtu …”